Noutaminen

EPn tyylinäyte, luonnistuu se noutaminen kissaltakin:

Koiranolot ja kissanpäivät

Nappula jäi jäädäkseen uuteen kotiinsa “hoitosopparilla” ja harrastushaaveet on kuopattu sen osalta. Hyvin tuntuu koirakin viihtyvän omakotitalonvahdin virkaa toimittaessaan.

Niin siinä sitten kävi, kuten yleensä ihmisillä jotka ovat tottuneet jakamaan elämänsä eläinten kanssa; vaikka päätin, ettei uutta eläintä taloon tule ennenkö vapaa-aikaa on enemmän, alkoi yksinäisyys painaa ja verenpaine nousta, niin päädyin kissaan niiden itsenäisemmän luonteen vuoksi. Ja sananlaskun mukaan kaksin aina kaunihimpi.. joten niin niitä tuli toinenkin. Jälleen on siis kahdeksan tassua koossa.

“Niin se vain menee, Ei aina käykkään niin..”

Tulevaisuuttaan ei osaa ennustaa oikein – ei, vaikka kuin kattois vuorollaan oikean tai vasemman käden viivoja ja ryppyjä.

Tällä hetkellä; viimiset kuukaudet Nappula on vuorokaudesta maannut “teknisesti laskien yksin” kotona 16-20h, jokainen ilman ydinfyysikon apua osaa kai laskea mitä jää seuraelämästä jäljelle – Pelkkä tyhjä arpa. Sen jälkeen jokainen voi kokeilla sitten ylhäisessä yksinäisyydessään ajankuluttelua tuolle mallille; ei tietokonetta, ei meseä, ei puhelinta, ei kavereita, ei erityistä ajankulua; ainoastaan ne neljä seinää, hikinen puhkikaluttu muovilelu ja ruoka, joka annetaan ennen “rangaistuksen” alkua.

Nappulan on aika etsiä itselleen parempi perhe ja se lähtee hoitosopimuksella uuteen ja toivottavasti parempaan kotiin, jossa sillä on seuraa, tekemistä ja, se minkä allekirjoittanu on kadottanu, ELÄMÄ.  Takaportti on auki vielä, jotta missään nimessä ei heitetä kirvestä kaivoon terottamatta sitä ensin; voi olla että tauon jälkeen harrastaminen jatkuu Nappulan kanssa tai sitten ei. Kaikki on auki.

Blogi siis menettää ne vähäisetki kirjotukset ja Tornion Juha Vuorinen (Kari oli pakko ) vaikenee toistaiseksi, mutta ei kokonaan toivottavasti.

Peukkuja saa pitää, että kaikki menee hyvin ja kaikilla on hyvä olla.

SCHH, A:45, B:79, C:21 – 145 pistettä

Karu totuus.. Ei voi kauhalla vaatia jos on pipetillä annettu.

A-osassa Wili lähti hyvin ja ehdin jo vähän huokaista, kunnes tuli ensimmäinen esine: Wili teki omalle tyylilleen uskollisesti ja kaarsi nätisti oikealta ohi. Siinä vaiheessa tiesin pelin menetetyksi. Sen jälkeen se vielä hetken jäljesti ihan hyvin, mutta sitten se menikin omaa rataansa.. Haahuili, tuli mun luokse ja eka esineen jälkeen tiesin ettei se tuu ilmaseen toistakaan ja niin siinä kävi, taas oikealta ohi ja paluu jälkeä takas autolle päin kunnes stoppasin sen. Tuomarin mielestä koira jäljesti iloisesti ja oli onnellinen jäljellä, mutta ku ei se riitä, työt jäi tekemättä. Tässä vaiheessa positiivisesti ajateltuna lähdettiin hakemaan 19pistettä ja saatiin tuplaten. Hyvänä päivänä olis ollu sauma jäljestää se 70.

B-osassa no menihän se, ei paljoa enempää olis voinu tullakaan. Wili ku poikittaa seuratessa, jonka vuoksi sitten kaikki jäävät liikkeet on vinoja. Sitä poikittamista kun on yritetty korjata niin koko seuraaminen kärsii. Nouto ja eteenmeno sen vahvimmat osa-alueet, jotka se nytkin klaaras ihan hyvin. Mitä ny eteenmenon maahan meno on vähän hakusessa, tarvi siihen kaks käskyä.

C-osassa reeneissä testattu, jotta hyvänä päivänä tutulla kentällä, tutulla maalimiehellä se voi  yltää 70 pisteeseen, mutta näemmä ei sitten tiukan paikan tullen hermo kestä sitäkään. Paon jälkeinen hyökkäys ja tuomari vihelsi pelin poikki, koira oli jossain muualla ku maalimiehen hihassa.

Maalimiehen etsintä risteillen: Koiran pitää tulla vielä varmemmin piilolle missä maalimies on ja vartioida huomattavasti tiiviimmin ja painostavammin. Maalimiehen siirrossa koiran tulee antaa ohjata itseään paremmin.
Maalimiehen paon estäminen: Koira menee nopeasti kiinni, mutta otteen tulee olla voimakkaampi. Se on kuormittunut. Sen tulee laskea nopeammin irti.
Hyökkäyksen torjunta vartiointi vaiheessa: Koira käy hihaan kiinni, mutta irtoaa kuormituksen aikana. Ja näin ollen suoritus keskeytetään. (Tuomari: H.Hiltunen)

No onpa kokeiltu se harjotuskappaleena ja nähty mihin sillä on rahkeita. Ny loppu, turhaa sitä huonoa taikinaa pullaksi enää leipomaan – pohjaan se palaa kuitenkin.

Wannabe-kokeilua

Käytiin eilen Wilin kanssa arvostelemattomana koirakkona pyörähtään jälkikokeen tottisosiossa, kun eräs kokeeseen osallistuja keskeytti jäljen jälkeen. Koetreenin kannalta sattui sopivaan saumaan.. Kuitenkin kun on ollut tarkoituksena käydä jossain kokeilemassa ennen varsinaista suoritusta allekirjoittaneen kovan jännityksen vuoksi, joka sitten näkyy koirassakin.

Me ollaan Wilin kanssa treenattu pitkään ainoastaan heikoimpia osa-alueita tottiskentällä, eteenmenoa ja noutoa ja se kans näkyi suorituksessa. Paikallaoloa ja henkilöryhmää ei olla otettu pitkään pitkään aikaan, tottisreenit kun ollaan suoritettu pääosin ilman reeni seuraa.

Aloitimme paikallaolosta ja se sujui mallikkaasti, sitten ku koira astettu aloilleen. Ei ongelmaa.

J-seuraamiskaavio ihan ok, mitä nyt se Wilin tiedossa ollut poikittaminen.. Henkilöryhmässä kävi ensin nuuskiin ensimmäistä, mutta loppu meni ihan hyvin. Jäävät meni penkin alle. Istumisessa se kikkaili jotain makaamisen ja istumisen kanssa, ei siis pysynyt koko aikaa istumassa ja oliko lienee tuomarin puheesta päätellen menny ensin maahan ja sitten noussu ylös istumaan, kun käännyin sitä päin se makasi. Maahan menossa se oli taas karkaamassa eteenmenoon jo ennen ku kerkesin käskeä sitä maahan ollenkaan. Meni kuitenkin käskystä maahan. Luoksetulo vino.

Noudot meni just niinku tiesinki niiden menevän. Lähtee innokkaasti noutamaan, tuo ja edessä mälvää ku pitää odottaa se hetki ennen irrotusta, tosin paljon vähemmän mitä se on joskus mälvännyt. Hyppyesteen sitte suoritti ilman käskyä, heitin kapulan luvan saatuani ja katoin koiraan ja vedin henkeä jotta saan käskettyä niin koira läks. Suoritti sen ilman kommenvinkkejä esteellä. A-esteellä odotti käskyn saamiseen saakka ja suoritti sen kans hyvin.

Eteenmenossa se sit oli ihan täpinöissään, joskin vähän sekotti tuo jäävän liikkeen sekoilu siihen. Lähti kuitenkin nopeasti, mutta se maahan meno käskystä.. Käänty ja jäi seisomaan vähän siihen malliin että ootko ny ihan tosissas. Polkasin jalkaa ja sit tipahti. Se jäi oottaan että olis saanu ettiä sen patukan, joka reeneissä on sinne palkaksi tipahtanut (tosin ei enää viimeisimmissä treeneissä läheskään joka kerta).

Tuomari antoi sitten jonkinmoisen arvostelun, kun se jotain kirjaili ylös. Jäävät meni puuttelliseksi ja noudot oli erittäin hyvä. Läpi olis tottisosuus tuolla suorituksella mennynnä ja sanoi vielä että jos hiot pienet virheet ni mahdollisuus hyviinki pisteisiin. Eli ei ku niitä pikkujuttuja hiomaan, jotta sitten oikeassa kokeessa kaikki voi mennä penkin alle..

Viralliset kuvat.

Nyt se on sitten Nappulaki virallisesti läpivalaistu, lopullista tulosta ei vielä ole tiedossa. Eläinlääkäriltä lonkat lähti B-arviona ja kyynärät puhtaat eli 0.

Eipä tullut näistä kuvista odotettua edes A:ta välikuvien perusteella, mutta pettymys oli kohtalainen kuitenkin kuvausten päätyttyä.. Useampien uusinta kuvien jälkeen lonkkien osalta täytyi todeta, jotta vinosta ei saa suoraa, kuin vatupassin avulla rakennustöissä. Nappulalla on aavistuksen verran vinolantio, ei kuulemma pitäis häiritä harrastuksia ja luut kuitenkin olivat täysin oikein kehittyneet – tieten sitä vinoutta lukuunottamatta.

Positiivisuushan on tunnetusti syvältä sieltä mistä aurinko ei paista, mutta kuitenkin jos edes yritetään olla heikolla tuloksella positiivisia niin hyvä puoli tässä on se, että sain selityksen Nappulan pitkä kestoisen rasituksen jälkeisille toispuoleisille lihasjumeille. Siinäpä ne näennäispositiiviset ajattelut oliki.

Virallista tulosta ootellen, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. (Ketonen&Myllyrinnettä lainaten)

Nappula on Nappula.

Ketähän me enää yritetään huijata kun ei onnistuta enää huijata itseäänkään?! Tässä on jo niin vakiintunut tuo Nappula nimitys Dillelle, et vaihdetaan ny sitte tänneki tuo Nappula nimitys suurempien ihmetysten välttämiseksi.

Nappula nimitys piti olla vain osa-aikaisena nimityksenä siihen kun ihmiset kyselivät sen tullessa että kuka on Dille ja pentuaikana se sopikin kuin nyrkki silmään. Nyt homma on kääntynyt niin että suurin osa ei edes tiedä Nappulalle muuta nimitystä ku Nappula ja sitten jos kuulevat toisen nimen ni ovat H.Moilasena että kuka se Dille sit o.

Se siitä väliaikaisesta nimityksestä sitten.. Nykyisin kun tuo Nappula on ihan päivittäisessä käytössä koiralle, ja senpä se tunnistaa paremmin kuin alkuperäiseksi kaavaillun nimen. Vain muutamat ihmiset on kyselleet että minne se Dille nimitys on jääny, ja toiset ei edes muista koko nimeä, joten aika hyvin tuo Nappula on jäänyt kavereiden ja tuttujen suihin elämään.

Nimen kanssa suurimmat ihmetykset, niin ku alussa jo vähän viittasin, on oikeastaan koettu näiden sivujen ja irl elämän suhteen siinä, että vähääkään tuntemattomammat ihmettelee mistä se Dille edes tulee ku sähän puhut koko ajan Nappulasta ja komennatki sitä Nappulana.

Ei tässä näin pitäny käydä, mutta kävipä kuitenkin..

Välikuvat

4. lokakuuta 2008 Dillen välikuvat:

Kuvausten päivämäärän lähetessä oma jännitys kasvoi suuremmaksi entä Wilin viralliset kuvat pari vuotta sitten. Wiliä ei ollut siihen mennessä edes välikuvattu. Pessimistinä pohdin jo vaihtoehdon arviolle sökö; jos arvioksi tulisi D tai huonompi sais Tilitantti jäädä sille tielleen, siksi että kun koira on harrastuskoiraksi hankittu ja huono luusto haittaisi tulevaisuudessa harrastamista, joko sillä että koirasta tulisi kotikoira tai sitten mentäisi niin pitkälle täysillä kun luusto antaa periksi. Koirasta luopuminen myöhemmin olisi ollut paljon kovempi pala.

Onneksi kuvaus oli “niin aamulla” että tuskin kerkesin herätä kuvaukseen mennessä, joten aamulla ei jännittänyt kuin vasta silloin kun eläinlääkäri valmisti kuvat. Arvio oli kuitenkin hyvä ja koira lähti takaisin kotiin.

Eläinlääkärin arvio oli että kyynärät puhtaat, oikea lonkka puhdas A. Vasen lonkka arviona B, lonkkamalja on matala, mutta kuitenkin riittävän syvä, ettei arvio pudonnut C:hen. Luuson kehityshäiriöitä ei ole niissä osissa mitkä näky kuvissa.

Luonnetesti

4. toukokuuta 2008 Wili kävi luonnetestissä Pellossa:

Testin tuomarit olivat Riitta Lehmuspelto ja Jari Keinänen.

Tuomari arvostelu meni suuntiaan seuraavasti:
“Meillä on tässä nuori uros, jonka suoritus yleisöstä näytti varmasti paljon paremmalta mitä me loppujen lopuksi saatiin siitä irti. Tuo melkoinen touhuaminen vie hermoista pisteitä. Hyökkäyksistä ja taistelutilanteista saatiin koiralle paras mahdollinen kun hyökkäykset suoritti Jari, koska hänellä on kokemusta suojelukoirista ja niissä kävi vähän niin että “ääni ei peljätä, voimaa olla pittää”, oli enemmän ääntä kuin muuta.

Toimintakyky on ihan hyvä. Se kaiken tuon vouhauksen lomassakin osaa toimia hyvällä tavalla, mutta toiminnan sivussa on niin paljon muutakin että se on kunnon monialamies, kun se kulkee eikä aina ehdi keskittyä.

Tervävyys seinässä kohtuullinen. Uskallus lähtee pois kun tuo (tuomari) tulee vain eikä usko mitään. Sillon kun tuomari vahvisti sitä pysähtymällä tai perääntymällä niin Wilin rohkeus kasvoi, mutta taas lähestyttäessä katosi. Sama kohtuullinen puolustuksessa. Ovat hyviä, sillä tiedossa olisi vaikeuksia jos olisi jotain muuta. Ääntä puolustettaessa piti hyvin, mutta tuomari ei pelännyt pelkkää ääntä.

Vaikka taistelutahto on näyttävää se on kohtuullista kuitenkin sillä, leikin tiimellyksessä kun nostatus loppui ja koira unohti sinut, olisi pitänyt alkaa kunnolla taistelemaan, se hermostu ja löysäsi. Sitä oli kohtuullinen määrä, mutta sekin on ihan hyvä, kun on tämmönen nuori ja vilkas koira.

Hermorakenne; läähätyttää, remmiä vedätyttää, piippauttaa ja kaikkea mahdollista, siitä vähän hermostunut ja miinuksille. Mutta muuten ihan hyvään menee.

Erittäin vilkas ja tässä kohdassa olemme ystävällisiä koiralle. Kun meillä on semmonen ohje, että kun koiralla on kahden rajalla annetaan parempi. Ja otimme tämän erittäin vilkkaan koska se on plussa. Se on toisinaan jo häiritsevän vilkas, mutta ei aina. Se pystyy ajan ja paikan tajumaan silloin kun ei mene aivan överiksi, paikoin oli hyvä. Toinen tuomari kommentoi tähän että sähän varmaan omalla toiminnalla pystyt tähän vaikuttamaan, mutta kun tässä sä et vaikuta, niin se näkyy sitten tällain.

Kovuus hieman pehmeä, elikkä se kerää ja muistaa, mutta onneksi se samalla vähän unohtaakin, että ei tämä niin vaarallista ole, mutta seuraavan kerran kun menee muistaa vielä paikan.

Se on hyväntahtoinen. luoksepäästävä ja avoin, joka on kiva juttu ja todella laukausvarma. Pluspisteitä 124 ja vähennettynä hermot 35 pistettä, loppupisteet 89.
Ja puolustushalu on semmonen joka ajanmyötä paranee. “

Testi meni oikeastaan melko pitkälle kuin olin ajatellutkin sen menevän, ja koira toimi miten oletinkin sen käyttäytyvän, kyllä se osittain jopa yllättikin niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Suurimpana yllätyksenä tuli kuitenkin se, kuinka pörröksi koira menee paikoin kun en ole sen käytöstä peilaamassa ja hillitsemässä tai toisinpäin tarvittaessa innostamassa sitä. Olen itse treeneissä pitänyt sitä sopivan vilkkaana, johtuen varmaan tuosta jo itselle huomaamattomaksi muuttuneesta vilkkauden “säännöstelystä”.

Toinen mikä pisti silmään oli Wilin rohkeus tai sen puute. Jo pentuna huomasi että Wili ei ole mikään PrinssiRohkea, olen kuitenkin saanut vahvistettua sitä omalla toiminnallani, rohkaisten sitä tutkimaan uusia vaarattomia juttuja, joita se arastelee, toisaalta kieltäen menemästä jos sille tutkimisen seurauksena on odotettavissa pahoja kokemuksia. Lisäksi väitän että puruilla on ollut suuri merkitys rohkeuden lisääntymiseen. Testissä kun koira oli omillaan ei rohkeutta sitten ollutkaan niin paljoa, kun miltä arkielämässä näyttää. Testissä Wili odotti paikoin rohkaisuani, sitä kuitenkaan saamatta. Osa katselijoista ei edes uskonut kun sanoin että sillä on rohkeudessa puutteita, kuitenkin kun rohkeutta on sen verran karttunut että normaali arki ei tuota ongelmia. Uudet tilanteetkin se klaaraa nykyisin todella hyvin antamani tuen turvin, joten silloinkaan ei tätä puutetta huomaa niin helposti. Toista se oli alle ja ylle vuoden ikäisenä.

Taistelutahdosta en odottanut edes tuota kohtuullista, sillä Wiljonkka on aina ollut huono taistelemaan leluista tai muista vastaavista muiden kuin minun kanssa, tässä se yllätti positiivisesti. Tässäkin asiassa Wili on petrannut paljon ja suurin syy petraukseen on osaavat maalimiehet puruissa. Toisaalta uskallan melkein väittää että taistelutahdosta olisi voinut tulla jopa suuri, jos minä olisin sen kanssa taistellut, sillä eniten se innostuu kaikista jutuista jotka teemme kaksin.

Koko testi kuvattiin, mutta kun otin videot kameralta suurin osa testi pätkästä oli jostain syystä jäänyt tallentumatta. Pimeän huoneen jälkeiset pätkät ja arvostelu on videolla, joita kuitenkaan lienee turha laittaa näkösälle kun ei koko testiä ole katsoa.